Petra

Kuinka monta tuntia tarvitaan ylioppilaskuvien ottamiseen? Ainakin viisi, jos välillä tulee nälkä ja on pakko käydä syömässä ja ostamassa karkkia ja kuivattuja hedelmiä ja ottaa kuvia ainakin neljässä eri paikassa eri puolilla Espoota. Saatiinpahan kuitenkin otettua ja oon näihin ihan älyttömän tyytyväinen! Petra on kaunis, kuten aina, eikä kuvauspaikoissakaan ollut juuri valittamista. Mitä tykkäätte?

Tutustuttiin Petran kanssa joskus ala-asteella partiossa, mutta hengattiin yhdessä myös koulussa. Petrasta tuli mun paras kaveri melkein heti, oltiin jotenkin aika samalla aaltopituudella.Välillä ollaan ignoorattu toisemme huolella melkein puolen vuoden ajan ja sitten taas sovittu, vaikkei oikeastaan oltaisikaan riidelty. Meitä yhdistää rakkaus poppareihin, jäätelöön, eläinhuumoriin ja metsäretkiin. Petra vähän niin kuin kuuluu perheeseen ja äitikin aina kyselee, milloin Petra tulee taas kylään. Kaikki meillä tykkää Petrasta ihan hirveästi, mukaan lukien mun nelivuotias veljenpoika, joka olisi mun ylioppilasjuhlien jälkeen tahtonut mennä Petralle yö-kylään.

Sain Petralta osana ylioppilaslahjaa kirjeen, jossa sanottiin kauhean paljon kaikkea ihanaa. Luen sen kirjeen aina, kun oon epävarma ja edelleen meinaan itkeä joka kerta. Voisin sanoa Petralle täsmälleen samoja asioita. Tällä hetkellä etenkin tämän: "Loppujenlopuksi tärkeintä on se, että on onnellinen ja elää oman sydämen mukaan."

Hetta-Pallas osa 2

Vähän lisää kuvia Lapista. En oo tällä viikolla paljon muuta tehnytkään kuin fiilistellyt meidän reissua, oli niin älyttömän hauskaa! Oonan kanssa siirrettiin kuvat toistemme kameroista molempien tietokoneelle ja naurettiin ihan kuollaksemme kaikelle. Molemmilta löytyy niin paljon julkaisukelvotonta materiaalia, jota ei kuitenkaan missään nimessä sovi poistaa!

 

Fyysisestä rasituksesta oon toipunut muuten kiitettävästi, mutta oikean jalkapöydän tunto on vieläkin osittain kateissa. Rinkkakaan ei enää hengaile parvekkeella, vaan vaatteet on pesty ja kaikki muut roinat piiloteltu pois tieltä. Kohtahan tässä voisi jo lähteä uudestaan!

 

Pakko vähän kertoa tuosta yhdessä kuvassa näkyvästä ötökästä. Se oli maailman söpöin pieni pallero, ihan kuin pajunkissa siivillä! Se ei ilmeisesti osannut lentää, vaan köpötteli kiltisti mun kädellä ja antoi rapsutella (??) itseään. Jos meidän Eppu-koira olisi hyönteinen, se olisi ihan varmasti yökkösvauva.

  (Kuvat, joissa itse esiinnyn ovat Oonan ottamia)

Hetta - Pallas

Just nyt oon ihan hirveän onnellinen. Jalkoihin sattuu, parvekkeella on rinkallinen haisevia tavaroita, väsyttää vietävästi ja kasvojen kosteusaste vastaa Saharaa, mutta oon silti onnellinen. Monen vuoden haaveilun jälkeen pääsin vihdoin Lappiin vaeltamaan ja se oli maailman siisteintä! Upeat tunturimaisemat, keskiyön aurinko, jylhät kurut, tunturipurot, vaihteleva maasto,  saunan lämpö pitkän sadepäivän jälkeen, pureva kevättuuli ja raekuurot tekivät sen verran lähtemättömän vaikutuksen, ettei tämä varmastikaan jäänyt viimeiseksi lapinvaellukseksi. Seurassakaan ei toki ollut valittamista, jutut vaihtelivat levottomista tosi levottomiin.

 

Perillä Torassiepissä oli aikamoinen voittajafiilis. Pakko myöntää, että oli aika rankkaa ja viimeiset kilometrit kulkivat jo aika erittäin väkisin. Saunan ja porokeiton jälkeen kuitenkin hymyilytti taas! Oli niin hauska viikko, voisin lähteä uudestaan vaikka heti! Tai ehkä viikon päästä, nyt pieni lepotauko on enemmän kuin tarpeen.

 

Mä yritän nyt taas ihan tosissani palata blogin pariin. Mun työt seurakunnalla loppui pari viikkoa sitten ja nyt olen ihan vaan lomalla elokuun loppuun saakka, eli aikaa ainakin riittää! (intoakin)

ps. Näitä vaelluskuvia on aivan sairaan paljon, haluatteko nähdä lisää?

Kävimme retkellä

Metsässä on parasta. Etenkin, jos on mukana paras kaveri ja ihan sairaana ruokaa ja nukkuu kahtena yönä peräkkäin yksitoista tuntia (juuren päällä). Sunnuntaiaamuna meidän laavun ovelta aukesi näkymät aurinkoiselle järvelle, maanantaina laavun ovi ja seinät leijailivat jossain ihan omissa sfääreissään. (Niin siis eikö kiilan ihannepituus olekaan 3cm? Ai pitää laittaa tiukasti kiinni, jos ulkona tuulee?? En muistanut.) Nähtiin monta äitienpäiväretkeilijää ja kaksi ei-suomalaista miestä, jotka olivat jo kolmatta päivää bongaamassa lintuja. Ei käyty uimassa, koska oli välillä vähän kylmä, kun tuuli niin vietävästi. Syötiin, syötiin ja syötiin vähän lisää: maissia, nakkeja, pitsaa, kiisseliä, puuroa, leipää, pähkinöitä, pastaa, sipsejä, välipalapatukoita.... Välissä juotiin vähän teetä ja järvivettä. Neljän aikoihin iltapäivällä alettiin odottamaan nukkumaanmenoaikaa ja aamulla herättiin pitkistä unista huolimatta vähän väsyneinä. Siis kaiken kaikkiaan tosi onnistunut reissu!

 

Kiila

Oltiin tänään Siljan kanssa Helsingissä, kun mun piti päästä Sacrumiin ostamaan yksi kirja. Käytiin siinä samalla reissulla Kiilassa lounaalla ja voi vietävä miten hyvää ruokaa saatiin! Tykkäsin muutenkin paikan tunnelmasta, etenkin noista sympaattisista lampuista, joita oli ripusteltu ympäri ravintolaa. Ja koska lounas ei ole lounas ilman jälkiruokaa, käytiin hakemassa Roberts Coffeesta jäätelöt. Ei ihan ollut kesäfiilis, kun tuuli puhalteli hihoista sisään, mutta hyvää ja kivaa oli silti!

 

Mulla on edessä työviikonloppu, eli en valitettavasti pääse ulos nauttimaan huomisiltapäivälle luvatuista kolmestatoista lämpöasteesta. Sunnuntaina onneksi sataa, hah! Viettäkää letkeä viikonloppu ja muistakaa ottaa aikaa myös itselle.

Aika onnellinen pääsiäinen

Pääsiäinen on mulle tärkein pyhä, aina yhtä täynnä toivoa ja varmuutta uudesta alusta. Koska meillä kotona on yleensä juhlittu lähinnä suklaamunien ja lampaanpaistin parissa, en ole aikaisemmin itsekään lähtenyt käymään kirkossa. Kun ei kukaan muukaan ole lähtenyt. Tänä vuonna koin kuitenkin ihan erityisen tärkeäksi osallistua sekä Kiirastorstain ehtoollishartauteen,  Kristuksen kuolinhetken hartauteen että pääsiäisyön messuun. Kaikki koskettivat ja olivat tärkeitä, mutta erityisesti se Pääsiäisyön messu, jossa torstaina mustiin puettu alttari sai yllensä valkoista, valot syttyivät ja viisi punaista ruusua vaihtuivat moniin valkoisiin kukkiin. Kristus on noussut kuolleista! Kuinka onnellinen saankaan olla siitä!

 

Tämän vuoden pääsiäisessä tärkeää oli myös meidän ihanat ja rakkaat pääsiäisvieraat, jotka riemastuttivat hassuilla jutuillaan ja kikattelullaan. Pienten kurkkijoiden lisäksi kylään tulivat myös vanhempansa, eli mun ihan tosi okei isoveli ja avovaimonsa Heidi, joka pelasti mun uhkaavasti moppia muistuttavan hiuspehkoni taas normaalin näköiseksi.

 

Ainoa pieni miinus oli lauantaiaamuna yllättänyt kuume, joka tosin puolen yön jälkeen laantui. Tilalle hiippaili armoton selkäsärky, joka sekin oli tänään tiessään. Että ihan kai tässä hyvin menee! Huomenna alkaa arki ja olotila muistuttaa vähän stressipalleroa, mutta yritän muistaa ehtiä hengittämään ja pysähtymään kaiken tukka putkella viilettämisen ja sähköposteihin vastailemisen keskellä.

 

Moikka abit!

Kuulin vähän juttua, että tänään oli se kauan odotettu päivä, jolloin puolet abeista huokasi tuskasta ja kaivoi viimeisetkin kirjapinot esille ja loput kiljuivat riemusta, koska loma. (itse kuuluin viimevuonna ehdottomasti jälkimmäiseen joukkoon) Varoituksen sana kaikille, jotka ajattelivat aloittaa lukulomansa pitämällä "pari" päivää  viikkoa lomaa: lukuloman pituus hämää. Ei se oikeasti ole niin pitkä. Pian huomaat kirjoitusten olevan ohi ja todellisen loman (=pääsykokeisiin lukemisen) alkavan.

Kyllähän mä oikeasti luin kirjoituksiin, mutta aivan liian vähän. Kaksi päivää ruotsia ei riitä. Jos kirjoitat historian, uskonnon, yhteiskuntaopin tai psykologian: lue, lue, lue, kirjoita ja lue vielä lisää. Jokainen kirja kuusi kertaa ajatuksella ei välttämättä riitä. Mulla ei riittänyt. Uskonnon kirjoitin kahdesti ja yhteensä luin kirjat yhdeksän kertaa ja jäin pisteen, yhden saamarin pisteen päähän ällästä. (joo, olen edelleen katkera ja olen luultavasti koko loppuelämäni) Lue, vaikka osaisit jo kaiken. Et nimittäin oikeasti osaa, luulet vain.

  Ihan oikeasti, vaikka se lukeminen on niiiiiin tuskaista etenkin jos puolet asioista ei ehkä edes kiinnosta, niin se lukematta jättäminen kaduttaa jälkeenpäin ihan vietävästi. Etenkin jos puolet arvosanoista on pisteen tai kahden päästä tavoitearvosanasta. Kavereita ehtii nähdä myöhemmin. Harrastuksissa ehtii käydä myöhemmin. Ja kyllä, jopa Netflix jaksaa odottaa, että olet raivannut tiesi ylppäreiden loppuun. Mitä tahansa aiotkin tehdä niin älä jätä lukematta. Jos jätät, saatat ehkä olla vähän tyytymätön arvosanoihin ja palata seuraavana syksynä korottamaan arvosanoja, vaikka olet jo valmistunut ja saanut ehkä opiskelupaikankin. En suosittele, koska viimeistään silloin motivaatio on erittäin lähellä absoluuttista nollapistettä. (ja turhautuminen 10+ kun arvosanat ovat edelleen uusimisesta huolimatta ne samat)

 

Eiköhän tämä saarna ollut tässä, kiitos. Haluan vielä kuitenkin mainita, että mun opiskelutarina ei oikeasti ole ihan niin surullinen kuin miltä se kuulostaa, pääsin nimittäin kaikkien yllätykseksi teologiseen sisään, vaikka tajusin vasta viimeisenä iltana ennen pääsykoetta, ettei ehkä riitä että on lukenut kirjan alle puolitoista kertaa.