Hiljaisuudessa voin valoa koskettaa

Pitkästä aikaa! Joulu tulla jolkottelee, vaikkei vielä siltä juuri tunnukaan. Tänään kuitenkin seurasin Hailuodon kirkon Kauneimpia joululauluja virtuaalikirkosta, minkä jälkeen lähdettiin mun pikkusiskon Annan kanssa Espoon tuomiokirkkoon laulamaan ihan paikan päälle. Oli aika mukavaa. Oon ensimmäistä kertaa neljään tai viiteen vuoteen luopunut mun periaatteesta tehdä kaikki joululahjat itse. Tuntui liian ylivoimaiselta ja stressaavalta sekä kuormittavalta neuloa ja ommella hiki hatussa olematta edes varma että lahjan saaja millään tasolla tykkää tuotoksesta. Kun ei vaan viitsisi joka vuosi antaa lapasia tai itse painettua tyynyliinaa.

 

Kuvissa näkyvät tuikkukupit sen sijaan ovat molemmat itse koristeltuja. Korkeamman sain yhdeltä ihanalta työkaverilta joululahjaksi, toisen tein itse ollessani töissä. (on ihan kivaa, kun välillä pääsee askartelemaan ja leikkimään lasten kanssa!) Mun mielestä noi näyttää aika kivoilta.

 

Vaikeinta on olla vaikka onnellinen vaan

Mä rakastan lumen tuomaa sinertävän harmaata maisemaa, nipistelevää pakkasta ja kevyitä hiutaleita. Vähän myös sitä loskaa, jota muiden puheista päätellen ulkona riittää. Itse en ole sunnuntai-illan jälkeen kurkannutkaan ovesta ulos, vaan maannut peittojen kanssa sängyssä parantelemassa kuumetta. Ärsyttää, koska olisi töitä, partiota, lunta edes hetken ja tarve päästä kokeilemaan uutta laajakulmaobjektiivia ihan kunnolla. Oon kuluttanut aikaa lähinnä luomalla Spotify-soittolistoja, katsomalla leffaa ja tuijottamalla kattoa. Pirteinä hetkinä oon myös vähän neulonut ja kirjoittanut juttuja lippukuntalehteen. Huomenna olis tarkoitus olla terve. (peukut pystyyn)

 

En nyt keksi mitään iskevää otsikkoa

Yritin tässä yksi päivä muka kuvailla puhelimella tänne jotain my day -kuvia, kunnes tajusin ettei ketään ihan oikeesti kiinnosta nähdä miten mä herään, syön aamupalaksi jukurttia, käytän koiran ulkona, menen töihin, olen töissä, tulen töistä, syön, datailen puhelimella ja menen nukkumaan. Joo, on mulla vapaapäiviäkin, mutta ne vietän useimmiten kotona Batman -legginsseihin ja peittoon sonnustautuneena ja yritän kuumeisesti löytää leiripaikkaa ensikesän partioleirille. Viikot kieltämättä tuntuu vähän tasapaksulta sumulta ja lokakuu meni multaa jotenkin ihan ohi. Oon juonut teetä enemmän kuin laki sallii ja harrastanut liikuntaa viimeksi ehkä kaksi kuukautta sitten. (eiku kävin mä kerran kiipeilemässä, hehe) Leikkautin myös hiukset lyhyiksi ja vaihdan tuon sivupalkin ponnarikuvan pois heti kun saan itsestäni edes kohtalaisen kuvan. Selfie ei nyt ehkä oikein kelpaa.

 

Joo eiköhän tää ollut taas tässä. Onneksi kohta on joulu!!

 

ps. Missä lumi viipyy???

Ai tämmönen blogikin on

On varmaan sanomattakin selvää, että oon suhteellisen surkea bloggari. Vaikka en mä kyllä oikeastaan miellä itseäni mitenkään bloggariksi, en edes tiedä onko tää varsinaisesti mun juttu. On ollut vähän kiire ja silloin kun sitä aikaa olisi ollut ei tullut mieleenkään, että tämmönen blogikin on olemassa. Oon oikeasti vähän ehkä unohtanut, että mulla on blogi jota olisi ihan suotavaa välillä päivittääkin.

 

Yritän vähän aktivoitua ja ehkä myös melkein kuukauden tauon jälkeen kaivaa kamerankin esille. Huomenna menen kiipeilemään ja maanantaina vetämään (taas vaihteeksi) sushiöverit. Semmosta ihan kivaa mulle kuuluu, töitä ja partiotakin aika paljon.

 

Nähdään taas!

Kun materia ei tee onnelliseksi

Tänään ostin uuden takin ja kengät. Olen niihin tyytyväinen, mutten silti ole iloinen tai onnellinen siitä, että ostin ne. Tiedän, että tarvitsin toiset kengät, ei kuulemma voi kulkea koko syksyä samoissa kuluneissa syksytennareissa. Ja talvitakkejakin voi omistaa kaksi. Silti on vähän sellainen olo, että joku jossain muualla olisi tarvinnut sitä rahaa enemmän kuin minä. Ihmiset näkee nälkää ja mä ostin uuden takin.

 

Tiedän, ettei ostamatta jättäminen pelasta maailmaa. Ei etenkään, kun en edes ostele asioita mitenkään erityisen paljon. Ja vaikka itsekkäästi ostin toisen takin, koska ajattelin että on ihan kiva jos ei tarvitse kulkea kevääseen asti yhdessä samassa, kävin tänään myös luovuttamassa verta. Ja viikko sitten lahjoitin kirkon ulkomaanavun kautta kehitysmaan naiselle mahdollisuuden viedä lapsi päivähoitoon opiskelun ajaksi. Mutta en siltikään ole ihan varma, olisiko pitänyt käyttää rahat muuhun kuin materiaan. Koska eihän ei niin hyviä tekoja voi mitenkään kompensoida hyvän tekemisellä, kun ei tässä kuitenkaan ole kyse mistään karman laista, vaan ihan arkipäiväisistä valinnoista.

 

Vaikka niin moni hehkuttaa materialismionnellisuutta (ei, siinä ei sinänsä ole mitään väärää, kunhan se on kohtuullista), oon kuitenkin varma että ne kaikkein syvimmät onnellisuuden tunteet koetaan joidenkin ihan muiden asioiden parissa. En vaan jaksa uskoa, että joku ilahtuisi uusista vaatteista enemmän kuin lämpimästä halauksesta, aidosta hymystä tai yllättävästä puhelinsoitosta, jolle voi hymyillä vielä seuraavanakin päivänä. En vaan halua uskoa, että sellaisia ihmisiä olisi olemassa.

Tää on parasta just nyt!

Mun viikonloppu oli täynnä parhaita kavereita, kirpeetä syyssäätä, Luukin kaunista luontoa, naurua, liian painavaa rinkkaa, nuotion lämpöä, trangiaruokaa ja innokkaita lapsia. Partiota parhaimmillaan! Sunnuntaina väsytti aika vietävästi, mutta olisin kyllä silti jäänyt mieluusti vielä muutamaksi yöksi. Onneksi seuraavaan tapahtumaan on enää viikko ja sitä seuraavaan kolme viikkoa, parasta!

Helpompi hengittää

Eilen mulla oli (taas kerran) vapaapäivä ja paremman tekemisen puutteessa lähdin heti aamusta Nuuksioon päivävaellukselle. Pirttimäen ulkoilualue alkaa pikkuhiljaa kyllästyttämään, kun oon siellä jo niin miljoonasti retkeillyt, mutta sieltä mä silti eilenkin lähdin. Aamuteet keittelin Sorlammen rannalla joskus yhdeksän aikaan, oli ihan hiljaista. Ja tee on kuksasta juotuna ehkä maailman parasta. Sorlammelta lähtiessä mun suuntavaistoa meinas vähän sekoittaa tie, jota ei mun uunituoreessa vuoden 2001 kartassa näkynyt. (Kyllä, päivitetty kartta on ostoslistalla.)

 

Kuljin koko päivän aika rauhassa, pysähtelin valokuvaamaan ja lounaan jälkeen pidin aika pitkän tauon, kun aurinko alkoi sopivasti vähän paistamaan. En tiedä yhtään paljonko kävelin, mutta lähdin Pirttimäestä ja palasin Karhusuon koululle, mistä pikkusisko Anna tuli hakemaan mut skootterilla. Ainoat kanssaretkeilijät näin Pirttimäen parkkipaikalla ja seuraavan kerran ihmisiä näky vasta Karhusuon ulkoilureiteillä (joita ei myöskään mun kartassa näkynyt).

 

Mulla oli tosi kiva päivä, suosittelen yksin retkeilyä ihan kaikille! Oli aikaa ajatella rauhassa ja vähän päästää irti kaikesta negatiivisesta. Muutenkin luonnossa liikkuminen rauhoittaa ainakin mua itseäni ja antaa paljon uutta energiaa.

 

Bodom

Luonto on mulle hirveen tärkee asia.Tänään kävin viikon kolmannen arkivapaan kunniaksi Bodomin rannalla ja metsässä kävelemässä ja haistelemassa syksyä. Voi vitsi miten kivaa oli! Muiden luontonautiskelijoiden määrä oli laskettavissa yhden käden sormilla, oli ihan hiljaista. Syksyssä (ja muissakin vuodenajoissa) parasta on retkeily ja luonto, enkä malta odottaa perjantain päivävaellusta! Ja viikonpäästä pääsen retkelle melkein koko viikonlopuksi parhaassa seurassa, ihan loistavaa. Jos ei olisi viikonlopputöitä, olisin metsässä varmaan jokaisen viikonlopun.

Viimeinen kuva havainnollistaa sitä, miten likainen tämäkin kauempaa niin sinisen ja kauniin näköinen järvi on. Mun silmään näyttää aika huolestuttavalta. Ja kyllä, yhdellä vaelluksella tehtiin ruoka tuohon veteen (en ehkä suosittele).

Ylioppilaskuvia

Ylioppilasjuhlista ja näiden kuvien ottamisestakin on jo aikaa, mutta syksyn kirjoitusten päättymisen kunniaks ajattelin silti julkasta näitä täällä. Oon tosi iloinen siitä, että mun kuvat otettiin Hailuodossa mulle rakkaassa ympäristössä. Ja siitä, että kuvaajana toimi nimenomaan Anne-Maria. Näistä tuli ihan mun tyylisiä ja just sellaisia kuin halusinkin!

 

Mulla oli kuvatessa tosi hauskaa, vaikkei kuvattavana oleminen ole mulle mitenkään vuoden mieluisinta puuhaa. Tai olisi ehkä, jos en aina näyttäis jotenkin oudolta pallopäältä joka kuvassa. Annella onneksi on silmää ja taitoa kuvien suhteen ja niin saatiin mullekin onnistuneet yo-kuvat! Ja oli vielä kaiken lisäksi oikeasti aika hauskaa. Otettiin mun kevään Hailuotoreissulla jo vähän "harjoituskuvia", eli ei tässä ihan kylmiltään menty.

 

Mainittakoon vielä, että assistentin tehtävää hoiti Timo, joka ansaitsee suorituksestaan kunniamaininnan.

 

Hip hei

Yleensä en oo mitenkään erityisesti maanantaivihaaja (johtunee siitä, että se on vakiovapaapäivä hehe), mutta tänään olen. Mulla nousi päivällä kesken äikän ylioppilaskokeen kuume, päässä jyskytti ja oli niin vietävän huono olo. Eli olenpahan mäkin päässyt osalliseksi tästä kuuluisasta syysflunssasta. Minä, joka en ole koskaan kipeenä! Voitte vaan arvata miten korkeelle mun ärsytysprosentti oli kohonnut siinä vaiheessa, kun kiikutin ei niin viimeistelyn esseen valvojan pöydälle.  Jos jostain olin iloinen niin siitä, että olin aamulla päättänyt tulla pyörän sijaan bussilla. 8km pyöräily tästä oliskin vielä puuttunut.

Kaikki kuvat on muuten joku aika sitten tehdyltä valokuvausretkeltä Matinkylästä. Käytiin Margin kanssa ostamassa Ison Omenan Finnkinosta poppareita (parasta) ja mentiin venesatamaan hengaamaan.

 

Tuntuu kuin olisi ulkomailla

Tehtiin isin kanssa yhden yön venereissu Suomenlinnaan, oli muuten hienoa ja kivaa ja fiilis vähän kuin ulkomaanmatkalla! Pimeät tunnelit skippasin, koska en uskaltanut mennä yksin (miten niin luen liikaa dekkareita?) eikä isi suostunut tulemaan mun mukaan. Mun sisäinen pikkupoika olis kuitenkin ehkä vähän halunnut juosta tunneleissa ja leikkiä sotaa, mut hillitsin itseni niin kuin aikuisen ihmisen kuuluu. (voitte silti olla varmoja että vielä jonain päivänä valloitan Suomenlinnan jokaisen kolon villi sotamaalaus kasvoillani) Ja koska olen vuoden innokkain veneilijä, tästä retkestä tulikin mun kesän ensimmäinen ja viimeinen. Mutta oli kivaa!

Nauttikaa kuvista, niitä tulee varmasti jossain välissä vielä vähän lisääkin.