Messulaulu 109

Hiipuu jo tuli, liekit nujertaa maa.

Vain Isä toivomme palaamaan saa.

Lämpöä anna soihtuun valaisevaan.

Isä, jää meitä rakastamaan.

Kylmetä sydän pienen kulkijan saa,
jos löydy kättä ei suojelevaa,
Kirkkainkin katse yössä yötä on vaan.
Isä, jää meitä rakastamaan.

Juuriin ja oksiin polut katketa saa,
ei löydy tie ilman opastajaa.
Eksyneet etsii syliin lohduttavaan.
Isä, jää meitä rakastamaan.

Hämärään maahan aamu uus aukeaa,
sen eteen poikasi nöyrtyä saa.
Haavoista syvimmätkin  voit parantaa,
jos vain jäät meitä rakastamaan.
Isä , jää meitä rakastamaan.

Tahtoisin metsään

Vaikka olen miten iloinen siitä, että opiskelu on vihdoin toden teolla alkanut ja töitäkin riittää, niin kyllä silti välillä on vähän ikävä viimesyksyä. Oli töitä vain kuusitoista tuntia viikossa ja niin paljon aikaa retkeillä ja valokuvata luontoa! Ja harrastaa partiota. Nyt meinaa olla vähän kiire kaikkien koulu-, työ- ja partiojuttujen kanssa, eikä kalenterin sivuilta löydy mitenkään liikaa tyhjää tilaa. Ja jos löytyy, niin sekin aika pitäisi käyttää opiskeluun.

 

Mahdottoman retkeilykuumeen vallassa selailin viimesyksyisiä kuvia ja valitsin sieltä muutaman teidänkin nähtäväksenne. Retkeilyviikonloppu ei tosiaankaan olisi nyt pahitteeksi!