Jo oli aikakin päästä taas tänne. Hailuotoon. Maailman parhaaseen paikkaan. Täällä saa olla rauhassa, täällä ihmiset välittää, täällä eletään muuallakin kuin puhelinten ja tietokoneiden näytöillä. Sain ihan yllättäen uutta opiskelumotivaatiotakin, kun ei ollut sellaista tekemättömien opiskelu-, partio-, ja kotiasioiden könttiä, pelkästään ne uskontotieteen materiaalit. Eilen myös juotiin kakkukahvit mun viikonkuluttua koittavan kahdennenkymmenennen syntymäpäivän kunniaksi, oli niin kiva nähdä kaikkia tärkeitä! Tästä paikasta ja näistä ihmisistä saa aina ihan uutta voimaa, minkä avulla jaksaa kotona taas painaa eteenpäin. Elämä täällä auttaa muistamaan, mikä on oikeasti tärkeää ja mitkä asiat kannattaa vaan sivuuttaa.
Onpas ihania kuvia! :)
VastaaPoista