Aika onnellinen pääsiäinen

Pääsiäinen on mulle tärkein pyhä, aina yhtä täynnä toivoa ja varmuutta uudesta alusta. Koska meillä kotona on yleensä juhlittu lähinnä suklaamunien ja lampaanpaistin parissa, en ole aikaisemmin itsekään lähtenyt käymään kirkossa. Kun ei kukaan muukaan ole lähtenyt. Tänä vuonna koin kuitenkin ihan erityisen tärkeäksi osallistua sekä Kiirastorstain ehtoollishartauteen,  Kristuksen kuolinhetken hartauteen että pääsiäisyön messuun. Kaikki koskettivat ja olivat tärkeitä, mutta erityisesti se Pääsiäisyön messu, jossa torstaina mustiin puettu alttari sai yllensä valkoista, valot syttyivät ja viisi punaista ruusua vaihtuivat moniin valkoisiin kukkiin. Kristus on noussut kuolleista! Kuinka onnellinen saankaan olla siitä!

 

Tämän vuoden pääsiäisessä tärkeää oli myös meidän ihanat ja rakkaat pääsiäisvieraat, jotka riemastuttivat hassuilla jutuillaan ja kikattelullaan. Pienten kurkkijoiden lisäksi kylään tulivat myös vanhempansa, eli mun ihan tosi okei isoveli ja avovaimonsa Heidi, joka pelasti mun uhkaavasti moppia muistuttavan hiuspehkoni taas normaalin näköiseksi.

 

Ainoa pieni miinus oli lauantaiaamuna yllättänyt kuume, joka tosin puolen yön jälkeen laantui. Tilalle hiippaili armoton selkäsärky, joka sekin oli tänään tiessään. Että ihan kai tässä hyvin menee! Huomenna alkaa arki ja olotila muistuttaa vähän stressipalleroa, mutta yritän muistaa ehtiä hengittämään ja pysähtymään kaiken tukka putkella viilettämisen ja sähköposteihin vastailemisen keskellä.