Juhannus

Pari kuvaa juhannukselta. Kävin seurakunnan juhannusjuhlassa ja loppuillan ja -yön vietin Margin kanssa. Tehtiin ihan älyttömän hyvää ruokaa, hengailtiin rannalla odottamassa kokon syttymistä ihan tuskastuttavan kauan, heitettiin huonoa läppää ja saunottiin. Vähän myös pompittiin trampoliinilla ja pelattiin Mario Kartia. Mä en edes muista milloin viimeksi olisin viettänyt juhannuksen kaupungissa! Yleensä oon aina ollut veneellä tai mökillä (joko omalla tai kaverin). Mutta ei ollut hullumpi tämä kaupunkijuhannuskaan!

 

Tänään aamulla kävin juhannuspäivän messussa, jäi tosi hyvä mieli! Oli hyvä saarna, kivoja virsiä ja vielä kivampia tuttuja joiden kanssa vaihtaa vähän kuulumisia ennen ja jälkeen tilaisuuden. Just oikeita ihmisiä tähän päivään.

Petra

Kuinka monta tuntia tarvitaan ylioppilaskuvien ottamiseen? Ainakin viisi, jos välillä tulee nälkä ja on pakko käydä syömässä ja ostamassa karkkia ja kuivattuja hedelmiä ja ottaa kuvia ainakin neljässä eri paikassa eri puolilla Espoota. Saatiinpahan kuitenkin otettua ja oon näihin ihan älyttömän tyytyväinen! Petra on kaunis, kuten aina, eikä kuvauspaikoissakaan ollut juuri valittamista. Mitä tykkäätte?

Tutustuttiin Petran kanssa joskus ala-asteella partiossa, mutta hengattiin yhdessä myös koulussa. Petrasta tuli mun paras kaveri melkein heti, oltiin jotenkin aika samalla aaltopituudella.Välillä ollaan ignoorattu toisemme huolella melkein puolen vuoden ajan ja sitten taas sovittu, vaikkei oikeastaan oltaisikaan riidelty. Meitä yhdistää rakkaus poppareihin, jäätelöön, eläinhuumoriin ja metsäretkiin. Petra vähän niin kuin kuuluu perheeseen ja äitikin aina kyselee, milloin Petra tulee taas kylään. Kaikki meillä tykkää Petrasta ihan hirveästi, mukaan lukien mun nelivuotias veljenpoika, joka olisi mun ylioppilasjuhlien jälkeen tahtonut mennä Petralle yö-kylään.

Sain Petralta osana ylioppilaslahjaa kirjeen, jossa sanottiin kauhean paljon kaikkea ihanaa. Luen sen kirjeen aina, kun oon epävarma ja edelleen meinaan itkeä joka kerta. Voisin sanoa Petralle täsmälleen samoja asioita. Tällä hetkellä etenkin tämän: "Loppujenlopuksi tärkeintä on se, että on onnellinen ja elää oman sydämen mukaan."

Hetta-Pallas osa 2

Vähän lisää kuvia Lapista. En oo tällä viikolla paljon muuta tehnytkään kuin fiilistellyt meidän reissua, oli niin älyttömän hauskaa! Oonan kanssa siirrettiin kuvat toistemme kameroista molempien tietokoneelle ja naurettiin ihan kuollaksemme kaikelle. Molemmilta löytyy niin paljon julkaisukelvotonta materiaalia, jota ei kuitenkaan missään nimessä sovi poistaa!

 

Fyysisestä rasituksesta oon toipunut muuten kiitettävästi, mutta oikean jalkapöydän tunto on vieläkin osittain kateissa. Rinkkakaan ei enää hengaile parvekkeella, vaan vaatteet on pesty ja kaikki muut roinat piiloteltu pois tieltä. Kohtahan tässä voisi jo lähteä uudestaan!

 

Pakko vähän kertoa tuosta yhdessä kuvassa näkyvästä ötökästä. Se oli maailman söpöin pieni pallero, ihan kuin pajunkissa siivillä! Se ei ilmeisesti osannut lentää, vaan köpötteli kiltisti mun kädellä ja antoi rapsutella (??) itseään. Jos meidän Eppu-koira olisi hyönteinen, se olisi ihan varmasti yökkösvauva.

  (Kuvat, joissa itse esiinnyn ovat Oonan ottamia)

Hetta - Pallas

Just nyt oon ihan hirveän onnellinen. Jalkoihin sattuu, parvekkeella on rinkallinen haisevia tavaroita, väsyttää vietävästi ja kasvojen kosteusaste vastaa Saharaa, mutta oon silti onnellinen. Monen vuoden haaveilun jälkeen pääsin vihdoin Lappiin vaeltamaan ja se oli maailman siisteintä! Upeat tunturimaisemat, keskiyön aurinko, jylhät kurut, tunturipurot, vaihteleva maasto,  saunan lämpö pitkän sadepäivän jälkeen, pureva kevättuuli ja raekuurot tekivät sen verran lähtemättömän vaikutuksen, ettei tämä varmastikaan jäänyt viimeiseksi lapinvaellukseksi. Seurassakaan ei toki ollut valittamista, jutut vaihtelivat levottomista tosi levottomiin.

 

Perillä Torassiepissä oli aikamoinen voittajafiilis. Pakko myöntää, että oli aika rankkaa ja viimeiset kilometrit kulkivat jo aika erittäin väkisin. Saunan ja porokeiton jälkeen kuitenkin hymyilytti taas! Oli niin hauska viikko, voisin lähteä uudestaan vaikka heti! Tai ehkä viikon päästä, nyt pieni lepotauko on enemmän kuin tarpeen.

 

Mä yritän nyt taas ihan tosissani palata blogin pariin. Mun työt seurakunnalla loppui pari viikkoa sitten ja nyt olen ihan vaan lomalla elokuun loppuun saakka, eli aikaa ainakin riittää! (intoakin)

ps. Näitä vaelluskuvia on aivan sairaan paljon, haluatteko nähdä lisää?