Kiila

Oltiin tänään Siljan kanssa Helsingissä, kun mun piti päästä Sacrumiin ostamaan yksi kirja. Käytiin siinä samalla reissulla Kiilassa lounaalla ja voi vietävä miten hyvää ruokaa saatiin! Tykkäsin muutenkin paikan tunnelmasta, etenkin noista sympaattisista lampuista, joita oli ripusteltu ympäri ravintolaa. Ja koska lounas ei ole lounas ilman jälkiruokaa, käytiin hakemassa Roberts Coffeesta jäätelöt. Ei ihan ollut kesäfiilis, kun tuuli puhalteli hihoista sisään, mutta hyvää ja kivaa oli silti!

 

Mulla on edessä työviikonloppu, eli en valitettavasti pääse ulos nauttimaan huomisiltapäivälle luvatuista kolmestatoista lämpöasteesta. Sunnuntaina onneksi sataa, hah! Viettäkää letkeä viikonloppu ja muistakaa ottaa aikaa myös itselle.

Aika onnellinen pääsiäinen

Pääsiäinen on mulle tärkein pyhä, aina yhtä täynnä toivoa ja varmuutta uudesta alusta. Koska meillä kotona on yleensä juhlittu lähinnä suklaamunien ja lampaanpaistin parissa, en ole aikaisemmin itsekään lähtenyt käymään kirkossa. Kun ei kukaan muukaan ole lähtenyt. Tänä vuonna koin kuitenkin ihan erityisen tärkeäksi osallistua sekä Kiirastorstain ehtoollishartauteen,  Kristuksen kuolinhetken hartauteen että pääsiäisyön messuun. Kaikki koskettivat ja olivat tärkeitä, mutta erityisesti se Pääsiäisyön messu, jossa torstaina mustiin puettu alttari sai yllensä valkoista, valot syttyivät ja viisi punaista ruusua vaihtuivat moniin valkoisiin kukkiin. Kristus on noussut kuolleista! Kuinka onnellinen saankaan olla siitä!

 

Tämän vuoden pääsiäisessä tärkeää oli myös meidän ihanat ja rakkaat pääsiäisvieraat, jotka riemastuttivat hassuilla jutuillaan ja kikattelullaan. Pienten kurkkijoiden lisäksi kylään tulivat myös vanhempansa, eli mun ihan tosi okei isoveli ja avovaimonsa Heidi, joka pelasti mun uhkaavasti moppia muistuttavan hiuspehkoni taas normaalin näköiseksi.

 

Ainoa pieni miinus oli lauantaiaamuna yllättänyt kuume, joka tosin puolen yön jälkeen laantui. Tilalle hiippaili armoton selkäsärky, joka sekin oli tänään tiessään. Että ihan kai tässä hyvin menee! Huomenna alkaa arki ja olotila muistuttaa vähän stressipalleroa, mutta yritän muistaa ehtiä hengittämään ja pysähtymään kaiken tukka putkella viilettämisen ja sähköposteihin vastailemisen keskellä.

 

Moikka abit!

Kuulin vähän juttua, että tänään oli se kauan odotettu päivä, jolloin puolet abeista huokasi tuskasta ja kaivoi viimeisetkin kirjapinot esille ja loput kiljuivat riemusta, koska loma. (itse kuuluin viimevuonna ehdottomasti jälkimmäiseen joukkoon) Varoituksen sana kaikille, jotka ajattelivat aloittaa lukulomansa pitämällä "pari" päivää  viikkoa lomaa: lukuloman pituus hämää. Ei se oikeasti ole niin pitkä. Pian huomaat kirjoitusten olevan ohi ja todellisen loman (=pääsykokeisiin lukemisen) alkavan.

Kyllähän mä oikeasti luin kirjoituksiin, mutta aivan liian vähän. Kaksi päivää ruotsia ei riitä. Jos kirjoitat historian, uskonnon, yhteiskuntaopin tai psykologian: lue, lue, lue, kirjoita ja lue vielä lisää. Jokainen kirja kuusi kertaa ajatuksella ei välttämättä riitä. Mulla ei riittänyt. Uskonnon kirjoitin kahdesti ja yhteensä luin kirjat yhdeksän kertaa ja jäin pisteen, yhden saamarin pisteen päähän ällästä. (joo, olen edelleen katkera ja olen luultavasti koko loppuelämäni) Lue, vaikka osaisit jo kaiken. Et nimittäin oikeasti osaa, luulet vain.

  Ihan oikeasti, vaikka se lukeminen on niiiiiin tuskaista etenkin jos puolet asioista ei ehkä edes kiinnosta, niin se lukematta jättäminen kaduttaa jälkeenpäin ihan vietävästi. Etenkin jos puolet arvosanoista on pisteen tai kahden päästä tavoitearvosanasta. Kavereita ehtii nähdä myöhemmin. Harrastuksissa ehtii käydä myöhemmin. Ja kyllä, jopa Netflix jaksaa odottaa, että olet raivannut tiesi ylppäreiden loppuun. Mitä tahansa aiotkin tehdä niin älä jätä lukematta. Jos jätät, saatat ehkä olla vähän tyytymätön arvosanoihin ja palata seuraavana syksynä korottamaan arvosanoja, vaikka olet jo valmistunut ja saanut ehkä opiskelupaikankin. En suosittele, koska viimeistään silloin motivaatio on erittäin lähellä absoluuttista nollapistettä. (ja turhautuminen 10+ kun arvosanat ovat edelleen uusimisesta huolimatta ne samat)

 

Eiköhän tämä saarna ollut tässä, kiitos. Haluan vielä kuitenkin mainita, että mun opiskelutarina ei oikeasti ole ihan niin surullinen kuin miltä se kuulostaa, pääsin nimittäin kaikkien yllätykseksi teologiseen sisään, vaikka tajusin vasta viimeisenä iltana ennen pääsykoetta, ettei ehkä riitä että on lukenut kirjan alle puolitoista kertaa.

Joo olen vielä täällä

Moi taas pitkästä aikaa! Oon ollut vähän kiireinen ja paljon saamaton ja skipannt kokonaan kaikki ajatuksetkin blogista. Oon myös muuttanut ja kotiutunut lähelle rataa, lähelle töitä, kauemmas partiosta ja perheestä ja parempien yhteyksien päähän syksyllä alkavasta koulusta. Oon ripustanut verhoja, kantanut laatikoita, kasannut huonekaluja ja hakannut taulukoukkuja seinään. Nyt täällä näyttää ja tuntuu ihan mun kodilta! Vieraitakin on käynyt, se on kivointa ikinä! Teetä, varavillasukkia ja torkkupeittoja on useammankin tarpeisiin ja oon onnellinen jokaisesta kyläilijästä. Pidän tästä vähän uudenlaisesta elämästä, mutta on silti kivaa ettei kotikotiin ole kauhean pitkä matka.

 

21 päivää

Löysin eilen internetin ihmeellisestä maailmasta puolivahingossa laskurin, joka laskee paljonko aikaa olet viettänyt Facebookissa tunnusten luomisen jälkeen. Olin aika tosi järkyttynyt. Oon haaskannut mun elämästä yli 21 päivää siihen, että oon selannut Facebookin etusivua aina uudestaan ja uudestaan, lähettänyt chatissa viestejä, lisännyt kuvia ja kirjoittanut päivityksiä. 21 pitkää päivää. Ja mitäs sitten kun tuohon lisätään vielä Instagramissa, Twitterissä, Tumblrissa ja Pinterestissä vietetyt tunnit? En uskalla edes ajatella.

21 päivää on oikeasti ihan tosi pitkä aika, melkein kuukausi. Okei joo, tohon aikaan on lukeutuu myös ne tunnit joina fb on unohtunut tietokoneelle auki tai jäänyt puhelimeen taustalle pyörimään. On se silti paljon.

En varsinaisesti tehnyt mitään uudenvuodenlupauksia enkä aiokaan tehdä, mutta voisin kyllä vähän kiinnittää huomiota siihen miten sosiaalista mediaa käytän. Jos on päivittänyt etusivun viidesti peräkkäin, on hyvä hetki tehdä jotain muuta.

Jos haluat tietää kuinka paljon aikaa sä olet heittänyt hukkaan, klikkaa linkkiä alla. Ja hei kertokaa mimmoisia lukuja saitte, en varmasti ole ainoa jonka pitäisi tehdä välillä jotain muuta kuin somettaa!

http://time.com/6107/how-much-time-have-you-wasted-on-facebook/

Se on kuulkaas 2015 nyt

Hei hei vanha vuosi, tervetuloa uusi. Vuodenvaihteen kellottelin kotoisasti Siljalla kavereiden seurasta ja hyvästä ruuasta nautiskellen. Oli oikein mukavaa, vaikka mun uudenvuoden tina katkesikin pahaa enteillen. En oo mikään suuri ilotulitteiden ystävä, mutta kyllä niitä silti piti keskiyöllä vähän tiirailla. Ihan vaan koska uusi vuosi ja raketit kuuluu vissiin vähän niin kuin samaan pakettiin. Kivaa oli, toivottavasti sitä riittää myös tälle vuodelle! :)