Joo olen vielä täällä

Moi taas pitkästä aikaa! Oon ollut vähän kiireinen ja paljon saamaton ja skipannt kokonaan kaikki ajatuksetkin blogista. Oon myös muuttanut ja kotiutunut lähelle rataa, lähelle töitä, kauemmas partiosta ja perheestä ja parempien yhteyksien päähän syksyllä alkavasta koulusta. Oon ripustanut verhoja, kantanut laatikoita, kasannut huonekaluja ja hakannut taulukoukkuja seinään. Nyt täällä näyttää ja tuntuu ihan mun kodilta! Vieraitakin on käynyt, se on kivointa ikinä! Teetä, varavillasukkia ja torkkupeittoja on useammankin tarpeisiin ja oon onnellinen jokaisesta kyläilijästä. Pidän tästä vähän uudenlaisesta elämästä, mutta on silti kivaa ettei kotikotiin ole kauhean pitkä matka.

 

21 päivää

Löysin eilen internetin ihmeellisestä maailmasta puolivahingossa laskurin, joka laskee paljonko aikaa olet viettänyt Facebookissa tunnusten luomisen jälkeen. Olin aika tosi järkyttynyt. Oon haaskannut mun elämästä yli 21 päivää siihen, että oon selannut Facebookin etusivua aina uudestaan ja uudestaan, lähettänyt chatissa viestejä, lisännyt kuvia ja kirjoittanut päivityksiä. 21 pitkää päivää. Ja mitäs sitten kun tuohon lisätään vielä Instagramissa, Twitterissä, Tumblrissa ja Pinterestissä vietetyt tunnit? En uskalla edes ajatella.

21 päivää on oikeasti ihan tosi pitkä aika, melkein kuukausi. Okei joo, tohon aikaan on lukeutuu myös ne tunnit joina fb on unohtunut tietokoneelle auki tai jäänyt puhelimeen taustalle pyörimään. On se silti paljon.

En varsinaisesti tehnyt mitään uudenvuodenlupauksia enkä aiokaan tehdä, mutta voisin kyllä vähän kiinnittää huomiota siihen miten sosiaalista mediaa käytän. Jos on päivittänyt etusivun viidesti peräkkäin, on hyvä hetki tehdä jotain muuta.

Jos haluat tietää kuinka paljon aikaa sä olet heittänyt hukkaan, klikkaa linkkiä alla. Ja hei kertokaa mimmoisia lukuja saitte, en varmasti ole ainoa jonka pitäisi tehdä välillä jotain muuta kuin somettaa!

http://time.com/6107/how-much-time-have-you-wasted-on-facebook/

Se on kuulkaas 2015 nyt

Hei hei vanha vuosi, tervetuloa uusi. Vuodenvaihteen kellottelin kotoisasti Siljalla kavereiden seurasta ja hyvästä ruuasta nautiskellen. Oli oikein mukavaa, vaikka mun uudenvuoden tina katkesikin pahaa enteillen. En oo mikään suuri ilotulitteiden ystävä, mutta kyllä niitä silti piti keskiyöllä vähän tiirailla. Ihan vaan koska uusi vuosi ja raketit kuuluu vissiin vähän niin kuin samaan pakettiin. Kivaa oli, toivottavasti sitä riittää myös tälle vuodelle! :)

Hiljaisuudessa voin valoa koskettaa

Pitkästä aikaa! Joulu tulla jolkottelee, vaikkei vielä siltä juuri tunnukaan. Tänään kuitenkin seurasin Hailuodon kirkon Kauneimpia joululauluja virtuaalikirkosta, minkä jälkeen lähdettiin mun pikkusiskon Annan kanssa Espoon tuomiokirkkoon laulamaan ihan paikan päälle. Oli aika mukavaa. Oon ensimmäistä kertaa neljään tai viiteen vuoteen luopunut mun periaatteesta tehdä kaikki joululahjat itse. Tuntui liian ylivoimaiselta ja stressaavalta sekä kuormittavalta neuloa ja ommella hiki hatussa olematta edes varma että lahjan saaja millään tasolla tykkää tuotoksesta. Kun ei vaan viitsisi joka vuosi antaa lapasia tai itse painettua tyynyliinaa.

 

Kuvissa näkyvät tuikkukupit sen sijaan ovat molemmat itse koristeltuja. Korkeamman sain yhdeltä ihanalta työkaverilta joululahjaksi, toisen tein itse ollessani töissä. (on ihan kivaa, kun välillä pääsee askartelemaan ja leikkimään lasten kanssa!) Mun mielestä noi näyttää aika kivoilta.

 

Vaikeinta on olla vaikka onnellinen vaan

Mä rakastan lumen tuomaa sinertävän harmaata maisemaa, nipistelevää pakkasta ja kevyitä hiutaleita. Vähän myös sitä loskaa, jota muiden puheista päätellen ulkona riittää. Itse en ole sunnuntai-illan jälkeen kurkannutkaan ovesta ulos, vaan maannut peittojen kanssa sängyssä parantelemassa kuumetta. Ärsyttää, koska olisi töitä, partiota, lunta edes hetken ja tarve päästä kokeilemaan uutta laajakulmaobjektiivia ihan kunnolla. Oon kuluttanut aikaa lähinnä luomalla Spotify-soittolistoja, katsomalla leffaa ja tuijottamalla kattoa. Pirteinä hetkinä oon myös vähän neulonut ja kirjoittanut juttuja lippukuntalehteen. Huomenna olis tarkoitus olla terve. (peukut pystyyn)

 

En nyt keksi mitään iskevää otsikkoa

Yritin tässä yksi päivä muka kuvailla puhelimella tänne jotain my day -kuvia, kunnes tajusin ettei ketään ihan oikeesti kiinnosta nähdä miten mä herään, syön aamupalaksi jukurttia, käytän koiran ulkona, menen töihin, olen töissä, tulen töistä, syön, datailen puhelimella ja menen nukkumaan. Joo, on mulla vapaapäiviäkin, mutta ne vietän useimmiten kotona Batman -legginsseihin ja peittoon sonnustautuneena ja yritän kuumeisesti löytää leiripaikkaa ensikesän partioleirille. Viikot kieltämättä tuntuu vähän tasapaksulta sumulta ja lokakuu meni multaa jotenkin ihan ohi. Oon juonut teetä enemmän kuin laki sallii ja harrastanut liikuntaa viimeksi ehkä kaksi kuukautta sitten. (eiku kävin mä kerran kiipeilemässä, hehe) Leikkautin myös hiukset lyhyiksi ja vaihdan tuon sivupalkin ponnarikuvan pois heti kun saan itsestäni edes kohtalaisen kuvan. Selfie ei nyt ehkä oikein kelpaa.

 

Joo eiköhän tää ollut taas tässä. Onneksi kohta on joulu!!

 

ps. Missä lumi viipyy???